Vieraskynä: Nainen, joka käy huorissa – asiakkaan näkökulma

Tämä kirjoitus on asiakkaani hänen omasta aloitteestaan kirjoittamaa pohdintaa, josta hän ehdotti, että jakaisin sen blogissani. En ole muokannut tai kommentoinut tekstiä mitenkään, vaan tämä on suoraan hänen kynästään. Jos haluat viestiä suoraan kirjoittajan kanssa, saat hänen yhteystietonsa minulta. -Juhani

Minulla ei riitä pitkäjänteisyyttä oman blogin kirjoittamiseen, joten ilokseni sain Juhanilta palstatilaa purkaa ajatuksiani maksullisesta seksistä.

Nainen, joka haluaa maksullista seksiä, on kai jollain lailla jo yhteiskunnallinen kummajainen. Seksin ostamiseen liittyy lähtökohtaisesti paljon negatiivisia mielleyhtymiä ja kansainvälisessä mittakaavassa todellisia ongelmia, kuten ihmiskauppa, huonot ja vaaralliset työolot sekä huomattava päihteiden käyttö. Seksin ostajat leimautuvat herkästi likaisiksi pervoiksi, säälittäviksi peräkammarinpojiksi tai hyväksikäyttäjiksi. Nainen “likaisena pervona” ei sovi monen ajatusmaailmaan ja voi horjuttaa perinteisiä rooleja ja arvoja.

Mikä sitten ajoi minut tälle tielle?

Lyhyesti : kysyntä ja tarjonta kohtasivat erittäin sopivalla hetkellä.

Ja sitten se pitkä versio…

Alkuun muutama sananen minusta. Olen lähes nelikymppinen, akateemisesti koulutettu ja seksuaalisesti avoin. Ihmissuhdekuvioitani parhaiten kuvaa polyamoria tai muodikkaasti ihmissuhdeanarkia. Suhteeni ovat henkisesti ja fyysisesti erittäin tyydyttäviä.

Tällä hetkellä aikani on erittäin rajallista ja seksuaaliset tarpeeni välillä hyvinkin yksityiskohtaisia ja kapeahkoon erikoisalaan liittyviä. En pidä ajatuksesta, että määräisin omia kumppaneitani suoriutumaan käsikirjoituksen mukaan. Kumppanieni kanssa vietettyjen yhteisten hetkien haluan olevan aitoja ja luonnollisia.

Lisäksi hommaan ryhtymiseen kannusti kapinamieli : seksin ostamisen pitäisi mielestäni olla yhtä arkipäiväistä kuin muiden hyvinvointipalveluiden käyttäminen. Palveluja käyttämällä ja niistä puhumalla saattaa syntyä uusia normeja tai asioista tulee vähemmän häpeiltäviä. Ihanan idealistista, mutta olkoon.

Tämä uusi harrastukseni on herättänyt monenlaisia mielipiteitä ja kysymyksiä. Yleisimpiä ovat varmasti “siis saathan sä varmaan ilmaiseksikin?” ja “eikö se ole outoa, kun sä maksat sille?”.

Maksamalla palvelusta tarve tyydyttyy helposti, voin keskittyä täysin itseeni ja fiilistellä vastapuolen taitoja ilman, että itse teen mitään temppuja. Minä nautin myös siitä, että session päätteeksi saa olla yksin omassa rauhassaan, kun “huoran voi heittää pihalle” noin niin kuin karkeammin ilmaistuna. Tästä huolimatta omat kokemukseni ovat olleet erittäin luontevia ja läsnäolevia ja olen tuntenut täysin samoja tuntemuksia kuin tavanomaisessa kanssakäymisessä.

Seksi maksullisen miehen kanssa ei ole minulle mikään patoutuneiden fetissien kaatopaikka. Se ei siis millään lailla korvaa jotain puutetta seksielämässäni, vaan on yksi uusi tapa harrastaa mielikuvituksellista ja hyvää seksiä. Omiin tapaamisiini ei liity penetraatiota ja ne eivät ole orgasmihakuisia.

Ei tämäkään varmasti ihan ongelmatonta ole, vaikka tekstini on hyvin positiivisvoittoista. Itse olen huomannut, että olen jo lyhyessä ajassa laiskistunut ja tullut nirsommaksi seuran haun suhteen. Kun erinomaista täsmäpalvelua ties minkä mielihalun suhteen on tarjolla helposti ja nopeasti, on mielenkiintoni viestitellä tai treffailla tavallisia kumppaniehdokkaita vähentynyt. Jos olisin kovin yksin tai yksinäinen tai vaikkapa kovin epävarma, olisi myös riski ihastua varmasti erittäin suuri ja tällainen on taatusti vahingollista hyvälle asiakassuhteelle ja omalle mielenterveydelle.

Minulle tällainen palvelu on kuitenkin ollut aivan huikean hieno lisä elämääni. Kiitos siitä asianosaiselle!

Annina

Miksi kukaan ryhtyisi tällaiseen?

Minua on aina kiinnostanut seksi ja seksuaalisuus, enkä usko sen tutkimusmatkan koskaan loppuvan. Jokainen ihminen on erilainen, jokainen seksikerta on erilainen, jokainen kohtaaminen on erilainen. Vain muutos on pysyvää.

Jo nuorena ahmin kaiken eteeni osuneen tiedon, joka liittyi millään tavalla seksiin. Luin kaikki ne valistuslehtiset, jotka muut seiskaluokkalaiset heittivät naureskellen roskiin. Kaivoin tietosanakirjasta ne kohdat, jotka käsittelivät ihmisen anatomiaa ja seksuaalisuutta, taisinpa joskus kysyäkin joltakulta. Imin itseeni tietoa vuosia, kunnes koitti sekin päivä, että pääsin soveltamaan oppimaani käytännössä. Aikansahan se otti, että teoria ja käytäntö kohtasivat, mutta vähitellen aloin saada kumppaneiltani hyvää palautetta taidoistani ja huomaavaisuudestani.

Kesti kuitenkin vielä vuosia, ennen kuin koin olevani niin hyvä, että voisin siirtyä perimään ajastani maksua. Seksipositiivisiin piireihin tutustuminen, erilaiset kinky- ja parinvaihtobileet sekä myötämieliset kumppanini (puspus, tiedätte keitä olette) saivat lopulta minut päättämään, että tämän parempaa aikaa ei ole eikä tule.

Matkani seksuaalisuuden saloihin on ollut pitkä, monipolvinen ja välillä myös vähemmän ruusuinen. Olen tutustunut kaikenlaiseen tavallisesta lähetyssaarnaajasta aina BDSM-sessioihin ja monenkirjaviin fetisseihin asti. Jotkut ovat olleet parempia kokeiluja, jotkut taas huonompia, mutta koskaan ei ole kaduttanut lähteä. Kuten niin monesti olen kuullut sanottavan, seksi on kuin pizzaa: se on ihan ok silloinkin, kun se on huonoa, ja aivan mahtavaa silloin, kun se on hyvää.

Toisin kuin Antti, minä teen tätä ensisijaisesti rakkaudesta lajiin, en niinkään rahan takii. Koen, että minulla on annettavaa maailmalle, ja haluan tarjota osaamistani muiden hyödyksi. Twerkkaamaan en ole vielä alkanut, mutta ehkä sekin päivä vielä nähdään.