Kipu tuo useimmille mieleen negatiivisia mielikuvia, kuten vaikka sen, miltä tuntuu potkaista pikkuvarpaansa pöydänjalkaan tai joutua verikokeeseen. Äkillinen, hallitsematon ja ei-toivottu kipu ei liene kenenkään mieleen, mutta kivulla on myös toinen puoli.
Hyvin, hyvin monella meistä on jonkinasteisia kipufantasioita seksiin liittyen.
Kirjo on laaja: toinen unelmoi pienestä hapsupiiskalla hivelystä, toinen haluaa takamuksensa mustelmille ja selkänsä täyteen puremajälkiä. Molemmat ovat täysin tavallisia haaveita, eikä kumpikaan ole arvokkaampi tai hienompi kuin toinen. Jokaisella meillä on asiat, jotka itselle toimivat, eikä ole mitään syytä vertailla tai asettaa niitä arvojärjestykseen.
Kivusta fantasioiminen saattaa tuntua väärältä, rikkinäiseltä ja vialliselta: miksi minä haaveilen tällaisesta? Miksi en voi olla normaali? Mikä on mennyt vikaan, että olen kehittänyt tällaisen halun?
Minun vastaukseni on, että mikään ei ole mennyt vikaan. Normaaliksi määritellään hyvin kapea osa ihmisen seksuaalisuutta, vaikka suurimman osan mieltymykset osuvat tavalla tai toisella sen ulkopuolelle. On täysin hyväksyttävää ja tavallista nauttia kivusta, tapahtui se sitten osana muuta seksiä tai irrallaan siitä. Sitä en tiedä, mistä tuollaiset fantasiat syntyvät, mutta toisaalta, onko sillä väliäkään? Jos aikuiset ihmiset tekevät jotain, mihin kaikki osallistujat suostuvat ja jokaisella on hauskaa, niin miksi ei?
Minunkin asiakkaistani suuri(n) osa on jossain vaiheessa kertonut, että kipu kiinnostaa tavalla tai toisella. Jotkut ovat pohtineet ja hautoneet asiaa vuosikausia, koska ovat pelänneet saavansa huonon vastaanoton ja leimautuvansa kummajaisiksi.
Moni kertookin piiskaus- ja alistumisfantasioistaan ensimmäistä kertaa juuri minulle, koska kokee tilanteen ja kontekstin turvalliseksi. Minulla on laaja osaaminen erilaisista välineistä, tekniikoista ja tavoista, ja osaan kuunnella niin ensikertalaisen kuin kokeneen konkarinkin toiveita herkällä korvalla. Tiedän, mitä teen ja miten huolehtia turvallisuudesta, joten asiakkaanani voit huoletta keskittyä nauttimaan siitä, minkälaisia tuntemuksia erilaisilla välineillä voi aiheuttaa.
Ja juuri, kun olin viimeistelemässä tätä kirjoitusta, Twitter heitti eteeni mielenkiintoisen uutisen. Kannattaa lukea etenkin tuo kolmas kohta, joka käsittelee juuri samaa kuin minäkin:
Juhanin seksityöblogi 
Mitä ajattelet sellaisen asiakkaan kohtaamisesta, joka tietää bdsm-mieltymyksensä juontavan juurensa tietyistä traumatapahtumista (lapsuudenaikainen hyväksikäyttö)?
Tutkimustiedon mukaanhan tämä ei ole yleistä – mutta ei täysin tavatontakaan. Oma taustani on tämä, ja kokemukseni bdsm-skenestä on ettei tästä juuri haluta puhua, koska asia on todella vaikea. Harva haluaa seksuaalista kohtaamista sellaisen alistujan kanssa, jolla on taipumusta takaumiin, dissosiaatiokohtauksiin tai vastaaviin traumaoireisiin jotka laukeavat helposti sessioissa.
TykkääTykkää
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi!
Ajattelen asian niin, että juonsi mieltymys juurensa minne vain, ihmisellä on oikeus toteuttaa sitä turvallisesti ja suostumuksellisesti (toki sillä ehdolla, ettei ulkopuolisia tai vajaavaltaisia satuteta millään tavalla). Traumataustaisista tapauksista minulla ei ole kovin laajaa kokemusta, mutta lähestyn niitä niin, että haluan tietää ihmisen taustat hyvin ennen kuin lähdetään kokeilemaan mitään. Ensin siis keskustellaan, mistä traumassa on kyse ja mikä sen on aiheuttanut, miten se vaikuttaa sessioihin, mitkä ovat ehdottomia rajoja ja niin edelleen. Sitten voidaan edetä varovasti tunnustellen, ja loppuun on syytä jättää riittävästi aikaa jälkihoidolle ja tilanteen purkamiselle.
Jokainen meistä on yksilö, ja jokainen reagoi omalla tavallaan. Ei ole väärää tapaa, kunhan siitä ei ole muille vaaraa tai haittaa. Tervetuloa!
TykkääTykkää