Seksityöläisen arki saattaa näyttäytyä ulkopuoliselle jännittävänä, jatkuvana uuden kokemisena, loputtomana seksuaalisena tyydytyksenä ja rahassa kieriskelemisenä, vaikka todellisuudessa suurin osa on jotain ihan muuta.
Ihan ensimmäisenä illuusiona on se, että seksityö olisi pelkkää seksiä kovalla tuntihinnalla, mutta yhden asiakastapaamisen takana on aina lukemattomia tunteja pohjatyötä: viesteihin vastaamista, somen ja blogin päivittämistä, omasta kunnosta huolehtimista, aikataulujen pyörittelyä, uusien temppujen opiskelua, pyykkäämistä, siivoamista ja kaikkea muuta epäseksikästä, sanalla sanoen työtä.
Jos näiden jälkeen sattuukin olemaan juuri se päivä, kun kalenterissa on myös asiakastapaamisia, eivät nekään ihan pelkkää ilotulitusta aina ole. Keskiössä ovat kuitenkin ensisijaisesti asiakkaan tarpeet ja toiveet, jotka yleensä poikkeavat omista ainakin joiltain osin, joten kokonaan vapaalle ei silloinkaan voi vaihtaa. Vähintäänkin kelloa tarvii pitää sen verran silmällä, ettei seuraava tapaaminen mene sivu suun.
Älkääkä nyt ymmärtäkö tätä väärin: minä todella, todella pidän tästä työstä. Ei sellaista duunia olekaan, että olisi aina kivaa ja yksisarviset piereskelisivät sateenkaaria, mutta kaikkine varjopuolineenkin seksityö on aika hiton kivaa. Maailmassa ei ole liikaa tilaisuuksia päästä näkemään, miten toisen ihmisen seksuaalisuus puhkeaa kukkaan tai kuinka joku kertoo suurimmasta fantasiastaan ensimmäistä kertaa kenellekään muulle. Tai miten yksi nauraa loputtomasti, toinen itkee vuolaasti ja kolmas leijuu euforisessa endorfiinipilvessä ymmärtämättä mitään ympäröivän maailman menosta.
Niin kivoja kuin seksi ja raha ovatkin, kumpikaan ei pysty tarjoamaan samanlaista tyydytystä kuin nuo emotionaaliset hetket, joiden aikana näkee toisen ihmisen sisimpään.
Juhanin seksityöblogi 
Yksi kommentti artikkeliin ”Seksityöläisen arkea ja juhlaa”